omakohtainen kertomus peliriippuvuudesta,sekä sen

Uusi Oma Blogi -sivusto

rahan arvo ja 5 päivä uutta laiffia…

on 28.8.2013

5 päivä pelaamatta, ja oon huomannu suuriamuutoksia omassa käyttäytymisessä.olen paljon iloisempi, kiinnostuneempi asioista.tunnen kuinka paremmat puolet minussa pääsevät näkyville.pelaamisesta johtuva stressi on hävinnyt ja paljon muuta muutosta on tullut.

tänään ei ole ollut kiusauksia pelaamiseen juuri lainkaan.nyt sitten on tuo rahankäytön jalo taito opittava ihan uudestaan.olen aina ennen tottunut pelaamaan kaikki rahat surutta suotta ja sit vielä lainaillukkin,tai joskus jopa varsatanutkin rahaa pelaamiseen. nyt sitten kun vaikka ei pelaa enää niin ei oikein tiedä millä rahasummalla selviäisin esim kuukauden ruoka kustannuksista.olen ajatellut pitää tilillä pienen pelivaran kuitenkin ihan varmistuksen vuoksi.
joskus ennen muistan ku olin vähän aikaa pelaamatta niin tuli tili ja samalla jokin älytön pakonomainen tarve tuhlata rahaa samantien esim vaatteisiin,sit saatoin mennä baariin ryyppäämään ja rahaa meni aika paljon.

joskus ku on ollut perseauki esim 2 päivää,ei siis latin laitia taskuissa ja on saanut joltain 20 rahaa, niin on tuntunut isolta rahalta se 20 kymppiä,kaupastakin ostanu halvimpaa settiä euroshopperia ynms.
sitku on rahaa niin ei sitä hintoja pahemmin kattele, ostelee vaan. no on tässä oppimista vielä.
haluaisin säästää rahaakin jossain vaiheessa.

nyt se tuntuu hullulta kuinka paljon raskii pelaamiseen laittaa rahaa niin on se vaan paljon.ja sinne on mennyt vuosien matkalla huikeita summia.viime vuosina yritin kiivaasti voittaa nuita hävittyjä rahoja takaisin,mutta elämä menikin vain pahempaan suuntaan.

tässä peliriippuveedessa ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ettei koskaan enää saa pelata,sama homma kuin muissakin riippuvuuksissa.

peliriippuvuus poikkeaa siinämäärin muista riippuvuuksista, että se on vaikeampi huomata päällepäin.on helppo salata valehtelemalla omaa pelaamistaan,sen takia sitä ei välttämättä huomaakkaan helposti ESIM omista lapsista jos niillä alkaa olemaan peliriippuvuus.tässä on vielä yks paha juttu se ettei itse peliriippuvainenkaan tiedä/kautta pysty myöntämään itselleen tai läheisilleen että,voisi olla jo pikkuisen koukussa.jossain vaiheessa kuitenkin alkaa tulemaan alamäkeä.

minusta suomessaon tosi paljon peliriippuvaisia ihmisiä.peliriippuvuus aiheittaa todella suurta häpeän tunnetta ja siitä on vaikea mennä kellekkään puhumaan,hattua nostan jos uskaltaa myöntää ja mennä puhumaan jollekkin läheiselle asiasta.varmasti on hyvällä tiellä jos on avoin niin jossain vaiheessapääsee eroon ja saa avun ongelmaan.

ite oon pelannu noi 7 vuotiaasta 27 vuotiaaksi eli 20 vuotta.siinä sitä on kokenut niin suurta epätoivoa,masennusta,huonoa itsetuntoa,että kiittää saa taivaan isää että on tässä vielä.

viimeiset 4 vuotta 7 vuotta oon myöntäny peliriippuvuuden olemassaolon itselleni ja välillä yrittäny päästä siitä eroon tosissaankin.ei oo helppoa ollu ku on putki päällä,silloin sitä katkeroituu casinoita kohtaan ku häviää ja sitä vaan outtaa suraavaa tilaisuutta päästä voittamaan omia pois.tämmöistä kierrettä se on joskus.
iloisin mielin eteenpäin…


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

39 − 29 =