omakohtainen kertomus peliriippuvuudesta,sekä sen

Uusi Oma Blogi -sivusto

retkahduksesta renttuuteen :)

on 18.10.2014

oon jo monia vuosia kamppailu peliriippuvuuden kanssa ja yrittäny elää sen kanssa.välillä oon menny sen kanssa käsi kädessä ja välillä yrittäny hakata kättä poikki. välillä oon ollu täysin koukussa ja silloin tällöin halunnu lopettaa pelaamisen. oon kokenut lukuisia epäonnistumisia yrittäessäni lopettaa pelaamista. monesti kun yrittää ja epäonnistuu niin siitä seuraa huono itsetunto, kokee olevansa kykenemätön ja tarpeeton tässä elämässä. oon huomannu että, kun lopettaa pelaamisen niin sitä saattaa asettaa alkuun liian suuria tavotteita ja odotuksia tulevaisuudesta.monesti saattaa ruveta menee liian lujaa ja haluais kaiken tapahtuvan heti ja nopeasti, silloin voi syntyä riski retkahdukseen. alkuun onkin vaan hyvä nauttia ensi askeleista ja siitä että on onnistunut olemaan jo hiukan pelaamatta.pelaamattomuus on tietyllä lailla oppimista. retkahduksista oppii ja silloin kun on taas putki päällä ja menee huonosti tulee mieleen hyvät ajat jolloin oli pelaamatta.

varmaan kaikista tärkeintä on se, että miten juuri ITSE suhtautuu siihen, että lopettaa ja sitten sattuukin retkahtamaan.retkahtaminen juuri on se kriittinen juttu joka saa mielen ja itsetunnon lannistumaan ruohonjuuri tasolle. voi tuntua että on pettänyt jonkin läheisen, kun on retkahtanut taas pelaamaan.voi olla myös todella pettynyt itseensä. tämmöisiä tunteita ja fiiliksiä tulee usein, jos sattuu retkahtamaan. ainakin omalla kohdalla olen huomannut tämmöisiä.

yksinkertasesti täysin addiktoituneella pelurilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa pelaaminen KOKONAAN.

meitä peliriippuvaisia on todella paljon ja vaatii paljon sisua edes myöntää olevansa addikti.se että myöntää heikkouden  ja yrittää lopettaa pelaamisen on jo suurta edistystä.

peliriippuvuus on monelle suuri häpeällinen asia.jos haluaa purkautua asiasta ja keskustella jonkin kanssa on hyvä että kuuntelija on luotettava ja ymmärtäväinen henkilö jolta saa tukea asiaan. vertaistuki on yksi parhaimmista lääkkeistä tässä riippuvuudessa.

 

kävin tänään kaverin kaa lidlissä ja mulla oli 60centtiä rahaa,pelaaminen tuli ensimmäisenä mieleen, mut sitten aattelin että ostanpa hernekeittoa silläkin rahalla enkä ruoki yhtään pelihimoa edes vähällä rahalla.ens viikolla tulee rahaa ja tavoitteena täysi pelaamattomuus. sit pääsis salille ja ostaa ruoka tarvikkeita ja laittaa kunnon safkaa.muutenkin tullu siihen tulokseen, että tää loikoilu saa nyt riittää ja tarkoitus ois aloittaa kuntouttava työtoiminta jossain vaiheessa ja sitä kautta oikeisiin töihin tai kouluun. pelaamisen tilalle on hyvä olla muuta tekemistä. sali on yksi asia mitä oon aina halunnukkin tehdä niin se tulee aina automaattisesti ku lopettaa pelaamisen, pysys vaan pelaamatta  jonkun vuoden niin alkas patti kasvavamaan :))))) tämmöstä tällä kertaa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

78 + = 80